Se on loppu nyt. Allekirjoittanut kirjailee viimeistä blogi-päivitystään Helsinki-Vantaan lentokentältä ristiriitaisissa tunnelmissa. Unta ei ole takana tältä yöltä ollenkaan ja kaksi edellistä yötä myös vähillä unilla jännityksen takia. Koska tulin yölennnolla ja juna Joensuuhun vasta 10am. Hostellista en täten huonetta viitsinyt ottaa 6-7h takia. Näin lentokentältä kirjoittelen samalla katsellen, kun muut kaltaiseni korisevat viereisillä penkkirivistöillä.

Erasmuksen loppusumma.

Päivääkään en pois vaihtaisi, aivan älyttömästi uusia kavereita ja kontakteja. Tosin oman alan henkilöt jäivät vähiin. On the other hand arkkitehteihin tutustui sitten entistä enemmän ja tulevaisuudessa jos visuualista näkyvyyttä haluaa johonkin pienehköön suunnitelmaan ni tietää mistä kysyä ;) Tiedä vaikka joku heistä joskus rakennusinssiä omaan mahdolliseen firmaan duuniin tarvitsee.

Kielitaitoa en testien mukaan merkittäväti parantanut, mutta kanssaeläjät kyllä sanovat että lausuminen parantui hurjissa määrin. Ja ei ole enää sitä pientä ujoutta avata suuta kun englantia saa, nimenomaan saa puhua. Enää ei puhuminen tunnu tuskalliselta, toisin kuin ennen erasmusta. Tämä tuli hyvin huomattua lennolla Budapestistä helsinkiin kun ajatuksissani lentohenkilökunnalle koko matkan englantia jauhoin, kunnes koneen laskeuduttua tajusin: "Helkatti nehä puhuu myös suomea."

Suosittelen lämpimästi vaihtoon lähtemistä kaikille. Avartaa kyllä maailman katsomusta, ainut että sydän ja kaverit ei enää löydy kokonaan saman maan rajojen silältä. Osa itsestä jää Unkariin elämään, jonne on joskus tulevaisuudessa paikallisia päästävä moikkaamaan. Toki jokusen Unkarilaisen/Vaihtarin sai suomeen houkuteltuakkin visiitille huolimatta olemattomasta hintatasostamme. Näihin sanoihin ja tunnelmiin jätän jäähyväiset tältä retkeltä ja aloitan jonkun tunnin päästä matkan takaisin Joensuuhun, jossa sitten tulevaisuudessa uusia tarinoita leivotaan.

Viimein on viimeinen viikko Unkarissa käsillä. Näteillä arvosanoilla ulos pääsee, extra projekti tehtynä, aivan älyttömän paljon uusia kavereita ja tuttavuuksia ympäri maailmaa tehnynä. Näin ollet fiilikset on vähän ristiriitaiset. Toinen puoli aivoista halajaa jo nähdä perhettä, sukulaisia, kavereita ja kissaa...joka ei edes oma ole :) No sama talous silti ^^ Sitten on tämä toinen puoli joka täällä Unkarissa voisi vielä pidempään viihtyääkin vaikka Erasmus opiskelijat vähenevätkin päivä päivältä.

Sitten asiasta viidenteen. Huomenissa jos tekis viimeisen kielitaitotestin, joskos se englanti taittuu paremmin kuin lähtiessä ja aloittelis kirjoittelemaan viimeistä raporttia Erasmus organisaatiolle. Siinäpä oiskin kutakuinkin kaikki dokumentit tältä keväältä täyteltynä ja eikun kesän viettoon suomeen. Ellei, jostain satu jotain opinnoille hyödyllistä työtä löytymään. Laittelen vielä viikon päästä viimeiset tunnelmat ennen täältä lähtöä.

Ja taas on ollut paljon tapahtumaa ja toimintaa Unkarissa...ja Kroatiassa. Aloitellaas vaikka Budapestistä. Vihdoin tuli ensimmäinen kunnon visiitti Budapestiin tehtyä viikonlopun ajaksi nähtävyyksiä ihailemaan. Budapestiähän on tässä se 4 kuukautta mietitty :) Nähtävyyksistä en rupea enempää kertomaan, kun googlettamalla kyllä aika hyvin löytyy yleisimmät paikat mitä siellä on käytävänä. Pakko kuitenkin mainita eräs ravintola missä eilen (Aivan taas uusi visiitti Budapestiin) tuli vierailtua. TrofeaGrill, jos Budapestiin on joku menossa paikka on listalla pakko olla. Ravintolahan on syö-minkä-jaksat tyylinen paikka. Kaikki ilmaista, Viini jopa kannetaan pöytään, mutta ruuan toki joutuu suuren valikoiman takia itse käymään. Hinta liikkuu 3600 Forintista 6000 Forinttiin, riippuen käykö arkena vai pyhinä. Paikallisillehän hinta voi hieman hirvittävä olla, mutta turisteille pakko käytävä (1€=300HUF)

Kroatia

Sitten matkalle Kroatiaan. Kroatiassa tuli siis pistäydyttyä yksinkertaisesta syystä, ja tämähän on Erasmus Spring Break. visiitti kesti 4-5 päivää mukaan lukien 20h bussissa istumista. Paikalle Novaljaan ilmaantui semmoiset 2000-3000 Erasmus opiskelijaa juhlimaan eri puolilta maailmaa, kaukaisimmat Vietnamista ja Brasiliasta, joista viimeisiä tuntui olevan joka neljäs. Käytännössä yksin matkaan lähteneenä tuli sitten huoli pidettyä, että varmasti tutustuu uusiin ihmisiin. Ja näitähän riitti. semmoiset kymmenkunta uutta tuttavuutta tuli siinä pidennetyn viikonlopun aikan tehtyä. Toki mahdollisuus heidän kanssaan on suuri ettei tule näkymään muuten kuin kauhialta sattumalta, jossain festivaaleilla.

Bussin saapuessa takaisin Unkariin tuli jälleen kerran koettua Erasmus opiskelijoiden ystävällisyys. Viimeisestä Gyoriin menevästä junasta bussi oli n. 30 min myöhässä, joten yötä Budapestissähän se tarkoitti. No itselle se ei ongelma ole kun siellä hieman yllättäen sattuneista syistä ilmainen asusmus itselle löytyy. Asia aivan erikseen sitten toisella Gyorista tulleelle tytölle, jonka kanssa päätimme eri teille Kroatian ajaksi mennä. Huoli kävi kuitenkin aivan turhaksi kun hän hyvin äkkiä asumuksen eräältä ranskalaiselta herrasmieheltä sai, joka samaa tarjosi myös minulle ja koska asunto sen verran lähellä rautatieasemaa oli, päätin tarjouksen hyväksyä. Noh se Kroatiasta lyhennettynä.

Sitten Kouluhommiin

Vihdoin! Keskiviikkona saimme IBM projektin viimeisen esitelmän Budapestin IBM pääkonttorilla esittää ja siitä on nyt todistukset ja suosituskirjeet palkintona itse kullekkin + yhdelle hyväonniselle uusi Ipad. Pakko tähänkin jättää kuinka vapautunut olo on kun projektin alta sai pois. Erittäin paljon stressiä itselle se sai aikaiseen, vaikkakin turhasta kun rahaa, eikä opintopisteitä siinä ole pelissä. No tämän jännittesyideen sai sitten koko esitelmäyleisö kokea, kun aloitin esitelmää pitämään. Astelin kokoushuoneen yleisön eteen ja aloin puhumaan, ja tärisemään, AIVAN tärisemään. Tottahan toki kun tärinä alkaa niin siinä alkaa sanottavat asiatkin unohtua, mutta jotenkin sitä sitten sai itsensä kasaan parsittua ja esitelmän oman osuuden loppuun pidettyä. Noh ei luulisi tämän jälkeen enää ongelmia pienet suomenkieliset esitelmät pitävän.

Muista opinnoista ei sitten olekkaan jäljellä pari projektia joista toisen deadline ensi viikon torstaina ja viimeisen 22.6 maanantaina. Suhteellisen rento-olo vaikka lähes kaikki muut nauravatkin vieressä, jotka vielä paikalla ovat, et vieläkö sinun hyvä mies pitää opiskella.

Olihan kiireiset 10 päivää. Ensimmäiset yli 7h yöunet sitten viimekerran päiväkirja merkinnän. Syynä tähän 3 päivän visiitti Ateenaan, josta suoraan 4 päiväksi Istanbul, josta iltamyöhään takaisin Gyor. Gyorista seuraavana aamuna klo 7.00 Lähes koko Erasmus poppoon kanssa Juhlimaan ns. "Unkarin merelle" (Lake Balaton) Kyseinen järvi sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Budapestistä, joten paikka on erityisen suosittu myös turistien keskuudessa. Olihan tuo kieltämättä omanlainen kokemuksensa mennä clubin, jonka kabasiteetti on n. 2000 henkeä avajaisbileisiin. Suhteellisen villi meininki.

No otetaanhan sitten alusta. Ajatus lähteä kiertämään hieman Eurooppaa tuli yhdeltä saksalaiselta tyttäreltä, joka matkustelee suhteellisen paljon. Neitokainen löysi Lennot ja hostellit sen verran halpaan hintaan, ettei itse yksinkertaisesti vain pystynyt kieltäytymään. Enkä kadu ollenkaan että lähdettyä tuli! (Suomesta kyseiselle reissulle lähtiessä hintaa tulisi varmaan kolminkertaisesti.)

Ateena

Ateenan metrosta poistullessa iski pieni yllätys. Ei ole paikka mikään mailman puhtain. Suhteellisen paljon kulkukoiria, kissoja ja ylipäätänsä roskaa kaduilla. Hostelliin päästyä seuraava yllätys. Vessa ei toimi :) No tomera seuralaiseni ei tietenkään tätä hyväksynyt vaan vaati asian korjaukseen tai uuden huoneen ennen kuin suostuu maksamaan. Uuden huoneen lopulta sitten saimme.

Seuraavana päivänä sitten tutkimaan turistirysiä, joissa onnistuimme osissa löytämään erittäin kuvauksellisia paikkoja, missä ei ihmisiä hyvin näy. Acropolis jne. tuli erittäin tutuksi. Illasta sitten kreikkalaisen tuttavan neuvosta tutkimaan hieman Kreikan yöelämään, tosin vain parille oluelle. Seuraavana aamuna aikainen herätys rannalle. :) ja muuten vaan rentoutumaan tavalla, jos toisella. Viimeiselle päivälle jäi sitten Museo visiitit kun satuttiin päivälle, jolloin kaikki museot olivat ilmaisia. Tosin omasta mielestä aikaa museoihin olisi tarvinnut huomattavasti enemmän. Muuten 3 päivää Ateenassa ilman todellista ohjelmaa on aivan riittävästi.

Istanbul

Ennen lähtöä kyselimme Turkkilaisilta vaihtareiltamme tipit ja nähtävyydet Istanbulista. Heidän antamansa ei kauheasti poikennut mitä itse Internetistä kaivelimme. Paikan päällä Istanbulissa vasta tuli tajuttua kuinka iso se lähes 15 miljoonan asukkaan ja kahden mantereen kaupunki onkaan. Kaiken lisäksi, kun pääsi tottumaan Ateenan erittäin hyvään Metroon, Istanbulin julkinen liikenne tuntui takkuilevan vähän jokapuolella. Nähtävyyksiä tuli Hagia Sofiasta, Topkapin palatsiin lähes kaikki nähtyä. Plus joitain paikkoja, joita turkkilaiset toverimme suosittelivat. Tähän en kaikkea näkemääni ymmärrettävistä syistä rupea listaamaan.

Paikallisesta ruuasta täytyy mainita, että oli kyllä pienoinen pettymys. Turkkiin mennessä Kebabin odottaisi maistuvan aivan taivaalliselta, mutta ilmeisesti oma makuaisti on liian tottunut suomalaiseen sukulaiseensa. Sama julistus ruuasta kuului myös seuraltani.

Yhteenvetona Istanbulista mainittakoon, että 4 päivää kaupungissa ei todellakaan riitä kaiken kokemiseen. Vaikka itse tuli vähän kaikkea nähtyä, jäi paljon näkemättäkin. Ajoittain esimerkiksi tuntui esimerkiksi, että Grand Bazaarissa voisi helposti vaikka koko päivän viettää. Ja "pienellä" kävelyllä löysimme todellakin aidon paikallisen markkinapaikan ilman ainuttakaan turistia kaupungin Euroopan pohjoispuolelta. Tuollaisia, pieniä aarteita kaupunki tuntui olevan täynnä, ja sen tutkimiseen ei muutama päivä ole tarpeeksi.

Opinnoista

Istanbulissa ollessani sain kuulla ikävän uutisen, että eräs opettajistani on menehtynyt yllättäen sydänkohtaukseen. Kyseinen henkilö oli erittäin arvostettu ja mailmaa nähnyt mies. Loistava opettaja ja ennen kaikkea hieno ihminen. Tässä sitten sain selviteltyä, kuinka omat kurssini jatkuvat kyseisen opettajan kursseilla. Häneltä oli siis tulossa 12 opintopistettä (Lähes puolet kokonais määrästäni). Onneksi yhtä projektia vaille hän kerkesi työni tarkastaa ennen tradegiaa. Paikallinen KV-koordinaattori selvitteli sitten koko oppilaitoksen johtajan tarkastamaan viimeisen projektini. Onneksi siis kaikki järjestyi. Ainut etten voi enää neuvoja tarvittaessa kysellä.

Kyllä täytyi ihan tännekkin tulla kehumaan erään ystäväni opettajaa. Ystäväni opiskelee muusikoksi ja hänen opettajansa kurssin päätteeksi päätti tarjota oppilailleen lounaan+Kaverilleni ja avekille musikaalin "Jesus Christ Superstar" Tosin ikävä kyllä Unkarinkielellä, joten sanoista ei hyvin selkoa saanut, mutta aivan uskomattoman nautinnon elämyksestä kuitenkin sai. Eikä tässä vielä kaikki. Välitauolla opettaja päätti tarjota meille juomat näyttelijöiden tiloissa, joten pääsi siinä sivussa vähän kulisseihinkin tutustumaan. Ensimmäinen musikaali, jonka itse olen nähnyt eikä varmasti jää viimeiseksi. Tästä innolla odotteleman mitä tuleman pitää.

Opinnoista jäljellä vielä pari suurempaa projektia ja IBM projekti.

Koeviikot menneillään ja ryhmällä alkaa hieman motivaatio pudota IBM projektin eteen, itseni mukaan lukien. Tämä pitkälti kyllä johtuu, kun emme tahdo millään saada selvää päämäärää mitä firma meiltä haluaa ja erilaista informaatioa tahtoo tulla joka viikko mihin suuntaan tutkimusta pitäisi kääntää. Noh eiköhän tämä silti sisulla läpi paineta. IBM:lle vieraillulle Budapestiin kuun lopulla vähän tutkailemaan mikäs hommassa mahdollisesti voisi mättää ja ehkä jotain parannus ideoita tästä saadaan synnytettyä.

Heh, tulihan taas aivan fantastinen viikonloppu vietettyä. Tuli jo hyvissä ajoin Suomi-USA lätkämatsiin liput varailtua, kun halvalla sai. Noh matkan lähetessä tuli huomattua että julkinen liikenne Ostravasta Unkariin ei ole mitä parhain. Onneksi kuitenkin Unkarilainen kaverini lupasi meidät Ostravaan ja takaisin ajella, siis vaivaiset 400km suuntaansa. Kyytiin hyppäsi myös eräs puolalainen kaverini pitämään kuskille seuraa pelin ajaksi. Yhdessä päivässä Unkari-Slovakia-Stekki-Puola, Aivan luit oikein. Ostravan ollessa puolan rajan läheisyydessä ajattelimme pistäytyä pikavisiitille puolaan vilkuilemaan puolan maalaismaisemaa. Ja tämähän yllätti. Luettelemistani maista yllättäen puolalaiset rakennukset olivat parhaimmassa kunnossa, ainakin ulkopuolisesti. Jokseenkin itselle jäänyt aina käsitys puolasta erittäin köyhänä maana.

Jakub (puolalainen) on aina kehunut puolalaista vieraanvaraisuutta ja tätä pääsimme käytännössä testaamaan. Uljas skodamme siinä 10 aikaan illalla iski lakon. Kuskimme jonkun tunnin päästä onnistui kuitenkin vian paikallistamaan, josta pääsimme seuraavaan ongelmaan. Työkalut uupuu. Tässä kuvaa astui kuulu puolalainen vieraanvaraisuus. Ensimmäisellä koputuksella talosta löytyi apua ja vieläpä aloitteleva automekaanikko. Mekaanikko isänsä kanssa auton kanssa tunnin ajan painiskeli ja kiitoksena vodkapullo vaihtoi omistajaa. Kuulemma maan tapa. Rahaa ei anneta missään nimessä, jos sitä yrittää antaa ei sitä yleensä vastaan oteta, koska se koettaan halvennukseksi.

Joka tapauksessa turvallisesti kotia päästiin kokemuksia rikkaampina, vaikkakin 5-1 tappiosta hieman harmissaan.

Ajattelin hieman omia ajatuksia kirjailla suomalaisesen, ja ulkomaalaisen poliitikan maailmasta. Luonnollisesti hieman ennen oman maan vaaleja alkoi herätä isompi kiinnostus aiheeseen ja se kyllä näkyy varsinkin humalaisissa keskusteluissa. Noh kun suomessa valitetaan lähes kaikesta, kuinka kaikki on menossa kurjempaan suuntaan, niin voisi asiat kyllä huonomminkin olla. Itse kun aloin tilittämään jostain omasta mielipiteestä suomalaisesta poliittisesta ratkaisusta, joka ei mielestäni toimi, niin hyvin äkkiä lähes jokaiseen vastaavanlaiseen ongelmaan löytyy hyvin äkkiä toisesta maankolkasta vastaus että tuohan on 30x parempi ratkaisu kuin omassa valtiossa. Puola, Unkari, Espanja, Ranska, maita riittää, jokaisessa tuntuu olevan jokin seuraavista ongelmista erittäin pahassa jamassa: rahat täysin loppu, maahanmuutossa ongelmia, mustat markkinat jyllää jne.

Anyways antaa ajoittain muistuksen miksi suomalaisille sanotaan, että on lottovoitto syntyä suomeen, vaikka sitä moni halveksuukin. Keskustelkaa ulkomaalaisesten kanssa, niin hyvin äkkiä huomaa että meille monet itsestään selvät asiat ovat suoranainen ihme muualla. Esimerkkinä ilmaiset koulukirjat ja koulutus ylipäätänsä. Toivotaan että asema saadaan säilytettyä jatkossakin.

Nyt ois taas parin viikon päästä raportoitavaa, kun kiireitten takia on kirjoittelu jäänyt vähän vähemmälle. Lääkäri nappaili viikko sitten kipsin pois ja totesi että käsi parantunut paremmin kuin hyvin. Ennakkoäänestyksen alkaessa tuli suomen konsulaatissakin piipahdettua äänioikeutta käyttämässä Budapestissa päivän pikavisiitillä. Mitäs muuta. Aiiivan. Käytiin viikonloppumatkalla Prahassa vähän isommalla poppoolla. Näin pienen maalaispojan silmään en voi muuta sanoa kuin että, Beatiful!!!. Kaikki niin suurta, vanhaa ja kaunista. Tuli ainakin miljoona kuvaa kaupungista matkamuistoksi mukaan otettua, joista tyydyn vain muutaman tänne lisäämään. Pakko vielä erityismaininta laittaa siitä kuinka paljon se reissaaminen helpottuu kun on mukana joku, joka paljon matkustelee tai paikallinen kaveri. Tässä tapauksessa muuan ranskalainen joka meille onnistui aivan pilkkahintaan varaamaan majoituspaikan hostellista, josta olisi helposti kolminkertaisen hinnan voinut ottaa.

Ainiin, lisätään vielä opinnoista. Tosiian kiireitä on vähän sillä rintamalla riittänyt kun kesä tahtoo tosiaan tänne iskeä ja luonnollisesti keskittyminen tahtoo mennä kaikkeen muuhun kun opiskeluun. Noh deadlinet on kuitenkin jotakuinkin onnistunut pitämään ja mikä kaikkein tärkeintä tänään saatiin aiemmin mainitsemani IBM projektin puolivälin esitys alta pois. Paikalla siis Rohvessori Texasista, IBM kontakti henkilö, sekä oma mentorimme. Käsittääkseni olemme ainut jäljellä oleva tiimi, joko muiden tiimien laiskuudesta tai aikaansaannottomuudesta johtuen. Näin ollen Esitystämme ei ollut muita kuulemassa. Noh tämä tarkoittaa lisää apua meille, jonka toki mielellään vastaan otamme.

Niin ja ihan äidille, ei en ole rakastunut. Paitsi ehkä auringon paisteeseen.

Sitten itse miehen sydämeen, siis ruokaan. Vihdoin parin kuukauden jälkeen uskaltautuu jonkin sanan paikallisesta ruuasta sanomaankin. Päivien kuluessa on yhtä jos toistakin perinne herkkua tullu maisteltua. Kuten kaikki tietävät unkarissa syödään suhteellisen paljon lihaa ja salaatti uupuu lähes kokonaan lautaselta. Vihreät tahtovat tulla siinä keiton mukana aivan sama missä syö. Jos sitä salaattia välttämättä haluaa se on yleensä uitettu jossain, harvemmin tuoreeltaan pöytään saa, ellei kreikkalaista salaattia erityisesti tilaa. Lihan lisäksi sipulia, juustoa, herkkusieniä ja sour cream-kastiketta käytetään erittäin paljon. Eli juuri mihin olen itse tykästynyt. :) Kalaruokien ystävälle maassa ei ole paljoakaan tarjota. Maan vähissä vesistöissä tahtoo löytyä vain karppia, josta sitten keittoa veistellään. Tunnetusti karpin maku ei aina välttämättä ole se miellyttävin ja jollainhan se on piiloon saatava niin alkaa tulisia mausteita kulua. Itse chiliin tottuneena en voi sanoa, että maan ruoka erityisen mausteista olisi, mutta tämä jakaa aika paljon mielipiteitä.

Kun aloin pohtimaan eri maista tulleiden ihmisten eroja, en niitä laisinkaan ensi alkuun löytänyt. Sitten mieleeni juolahti kaverieni reaktio kun värjäsin jokunen viikko sitten hiukseni blondista mustaksi. Yksikään lukuunottamatta toista suomalaista ei ollut nähnyt miehen värjäävän hiuksiaan, varsinkaan noin radikaalisti. Tiettyjä henkilöitä asia kummastutti siinä määrin, että kuulin päätyneeni lähes kappaleen pituiseksi aiheeksi raporttiin. :) No rupesihan tästä sitten aivot toimimaan ja pienellä mietinnällä niitä eroja alkoi löytymään. Espanjalaiset aina tyylikkäästi myöhässä, Italialaisten illallinen 8-10 aikaan, Puolalaisilla suuri ylpeys kotimaasta ja suuri vodkan hinku. Ranskalaiset tunnistaa kilometrin päästä ranskalaisiksi ilman että kerkeävät sanaakaan sanoa, kai se on se oma elegantti tyyli tai jokin vastaava. Romanialaiset mainittakoon ehkä ainoana ryhmänä jota ei kyllä romanialaisiksi uskoisi. Suomen romaneista, joista suurin osa on mustalaisia on tietyt stereotypiat jääneet. Täällä ollessa kyllä kunnioitus maan kansalaisia kohtaan on kasvanut 200%.

Tämän enempää en muualta kuin Unkarista keskity sepittämään, koska Romaniaa lukuunotamatta ihmiset kyllä käyttäytyvät yllättävän stereotypisesti, kuten kuulemma itsekkin. Syrjäänvetäytyvä rauhallinen suhteellisen isokokoinen metsienmies vaaleilla hiuksilla, viimeisin tietenkin korjattiin ainakin väliaikaisesti.