Helsinki-vantaaa

Se on loppu nyt. Allekirjoittanut kirjailee viimeistä blogi-päivitystään Helsinki-Vantaan lentokentältä ristiriitaisissa tunnelmissa. Unta ei ole takana tältä yöltä ollenkaan ja kaksi edellistä yötä myös vähillä unilla jännityksen takia. Koska tulin yölennnolla ja juna Joensuuhun vasta 10am. Hostellista en täten huonetta viitsinyt ottaa 6-7h takia. Näin lentokentältä kirjoittelen samalla katsellen, kun muut kaltaiseni korisevat viereisillä penkkirivistöillä.

Erasmuksen loppusumma.

Päivääkään en pois vaihtaisi, aivan älyttömästi uusia kavereita ja kontakteja. Tosin oman alan henkilöt jäivät vähiin. On the other hand arkkitehteihin tutustui sitten entistä enemmän ja tulevaisuudessa jos visuualista näkyvyyttä haluaa johonkin pienehköön suunnitelmaan ni tietää mistä kysyä ;) Tiedä vaikka joku heistä joskus rakennusinssiä omaan mahdolliseen firmaan duuniin tarvitsee.

Kielitaitoa en testien mukaan merkittäväti parantanut, mutta kanssaeläjät kyllä sanovat että lausuminen parantui hurjissa määrin. Ja ei ole enää sitä pientä ujoutta avata suuta kun englantia saa, nimenomaan saa puhua. Enää ei puhuminen tunnu tuskalliselta, toisin kuin ennen erasmusta. Tämä tuli hyvin huomattua lennolla Budapestistä helsinkiin kun ajatuksissani lentohenkilökunnalle koko matkan englantia jauhoin, kunnes koneen laskeuduttua tajusin: "Helkatti nehä puhuu myös suomea."

Suosittelen lämpimästi vaihtoon lähtemistä kaikille. Avartaa kyllä maailman katsomusta, ainut että sydän ja kaverit ei enää löydy kokonaan saman maan rajojen silältä. Osa itsestä jää Unkariin elämään, jonne on joskus tulevaisuudessa paikallisia päästävä moikkaamaan. Toki jokusen Unkarilaisen/Vaihtarin sai suomeen houkuteltuakkin visiitille huolimatta olemattomasta hintatasostamme. Näihin sanoihin ja tunnelmiin jätän jäähyväiset tältä retkeltä ja aloitan jonkun tunnin päästä matkan takaisin Joensuuhun, jossa sitten tulevaisuudessa uusia tarinoita leivotaan.